Hophei heinäkuu. Töitä töitä töitä. Täytyy kyllä myöntää, että viihdyn täällä uudessa paikassa paljon paremmin. Taidan itse asiassa jopa saada jäädä tänne, mikä on mukavaa. Seutulipun joudun tosin sitten jatkuvasti hankkimaan, mutta ei sekään näillä opiskelijahinnoilla tunnu pahalta. Ellei hintoja taas nosteta.

Muutto on parin viikon päästä ja olen melkoisen täpinöissä! Toissapäivänä kävin hakemassa ihanan sängyn, jonka ostin huuto.netistä. 60-luvulla tehty, mahonkia. Oikeastaan kaksi 80cm leveätä sänkyä, jotka yhdistyvät parisängyksi. Patjat tuli mukana. Täydellinen! (+kiitos T kun otit sen sinne jo nyt!) Odotan, että pääsen sisustamaan ja laittamaan ja saan OMAN keittiön.

Koti-identiteetikriisi ei ole kyllä vieläkään laantunut kun asun nyt vielä kotona kuitenkin mutta henkisesti uudessa asunnossa ja realistisesti eniten L:n luona. Selkeytynee, ehkä, ehkä ei. Ei se mitään, olen tottunut suhaamaan monen kodin väliä.

Tekisi mieli aloittaa uusi blogi jossain muualla kun tuntuu että tätä ei kukaan. En sitten kuitenkaan tiedä haluaisinko että blogiani todella luettaisiin. Tai siis, toisaalta olisi kiva saada marmattaa asioista jotka potuttaa ja kuitenkaan en sitten ole niin huomionhakuinen (vai olenko?) että haluaisin jonkun muun niistä tietävän ja jopa kommentoivan. Turhat mustasukkaisuuspuuskat sun muut olisi niin kiva tietyllä tavalla purkaa jotenkin julkisesti ja päästää ulos mutta tyytynen kuitenkin omaan laiminlyötyyn päivä/muistikirjaani. Sitä paitsi en kuitenkaan jaksaisi varmaan päivittää tarpeeksi usein, jotta saisin aktiivisen lukijakunnan. Koska eihän huomionhakublogia yksinkertaisesti kannata pitää, jos sitä ei lueta. Tyytynen siis jatkamaan tätä lähes harrastumaiseksi muodostunutta toisten parisuhdeblogien stalkkausta. Pateettista ehkä, mutta tapahtumaköyhät työpäivät kuluvat. /end of purku

Tahtoisin neuloa ja leipoa. Laittaa ruokaa. Varsinkin nyt, kun olen lukenut Frances Mayesin Toscanan auringona alla-kirjaa (jolla muuten on elokuvan kanssa hyvin vähän tekemistä) ja joka on täynnänsä ihania reseptejä ja talon kunnostusta jaja! Seuraavana vuorossa, vihdoin ja vain lievästi nolottaa, Stephenie Meyerin Breaking dawn. On ihanaa olla mukateini välillä.

Söin liikaa karkkia. Voisin hakea kahvia ja sitten syventyä kirjaan kun ei täällä aulassa enää niin paljon liikennettä ole.